keskiviikko 27. elokuuta 2014

Liikaa lisäyksiä

Koska vaihtelu virkistää, tämä postaus ei esittelekään tilkkutöitä, vaan virkkausta! Olen joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten ollut himovirkkaaja ja sen seurauksena kaapissa on iso läjä pikkuliinoja. Keväällä tartuin kuitenkin vähän isompaan työhön:

Aura-matto, jonka ohje löytyy täältä. Ja sitten selityksiin. Koska minulla ei sattunut olemaan kotona ontelokudetta, josta matto ohjeen mukaan olisi pitänyt virkata, ja hinku päästä suihkimaan koukulla oli valtava, päätin valita materiaaliksi kalastajalangan, jota löytyi useampikin kartio. No sehän oli sitten aivan liian ohutta, mutta nelinkertaisena alkoi olla jo välttävä tähän työhön. Sen verran ontelokudetta ohuempaa se kuitenkin oli moninkertaisenakin, että jouduin lisäämään kerroksia reippaasti. Ja siitä tietysti seurasi se perinteinen "virkattu pyöreä patalappu-ilmiö", tuli tehtyä liikaa lisäyksiä ja sen huomaa! Ahkerasta purkamisesta ja uudelleen virkkauksesta huolimatta tulos on kuvan mukainen. Mutta ihan hetkeen en ala purkamaan, saa luvan välttää. Toinen mielenkiintoinen ilmiö näkyy tuossa kuvassa oikein hyvin, nimittäin langan sävyn muuttuminen. Näköjään toisen kartion lanka oli erisävyistä kuin ensimmäisen, mutta en anna senkään häiritä, ainakaan kovin paljon :-) Viimeinen reunus piti sitten tehdä tarkoituksellisesti eri värillä, kun vaalea loppui kesken. 

Taidan kuitenkin jossain vaiheessa käydä ostamassa sitä ontelokudetta ja virkata uuden version olohuoneen lattialle :-)

tiistai 19. elokuuta 2014

Syksyä ilmassa

Kesä on kohta takana ja syksy saapuu. Ja taivaalta tulee vettä kuin saavista kaataen. Mutta ei se mitään, syksy tietää käsityökurssien alkamista :-) Viime viikolla innoissani ilmoittauduin taas kolmelle "vanhalle tutulle" kurssille: tilkkutöihin, "hyväntekeväisyyskäsitöihin" ja yhdelle laukkukurssille. Siinä sitä taas on syksyksi ohjelmaa. Sitä pitsinnypläystä ei vaan vieläkään Vantaan kurssitarjonnasta löydy, hitsiläinen.

Kaivoin siinä innostuksissani sitten esiin yhden vuosi sitten aloitetun työn...

... ja sain sen jopa valmiiksi. Tällä tekniikalla oli joku japanilainen nimi, mutta enhän minä sitä enää muista. Oli ihan hauska tekniikka, mutta tuskin enempää tätä tulen tekemään. Tuli silloin vuosi sitten valittua ihan tarkoituksella syksyiset värit, valmistuminen vaan  viivähti (niin kuin minulla yleensä). Tein vähän omia muutoksia tuohon, kun ei yksinkertaisesti huvittanut ommella kulmiin 3D-kukkasia, vaikka varmasti olisivat olleet tosi hienot. Päädyin niiden sijaan kirjomaan kukkien muodot. Ja tuo pirskatin keskusympyrä on omaa keksintöä, ja juuri huomasin, että sehän ei ole alkuunkaan keskellä. Häiritsee niin paljon, että taidan irrottaa ja ommella uudestaan.

Täytyy vielä kaivella varastoja, josko löytyisi joku toinenkin (ja kolmaskin ja neljäskin ja...) työ, minkä voisi tehdä loppuun ennen uusia haasteita.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Pieni välityö

Kun nuo farkkutilkut ovat pyörineet tuossa käden ulottuvilla, niin piti tietysti kokeilla muutakin tuolinpäällisen lisäksi.

Hamsteri kun olen, niin noita sisustuskankaiden näytepaloja on niitäkin kertynyt melkoisesti ja päätinpä sitten kokeilla tätä blokkia farkkukangas-sisustuskangas-yhdistelmällä. En tykännyt ensimmäisten kokeilublokkien väreistä ja hetken mietittyäni tekaisin niistä pikkukorin :-) Sen verran tukeva on noiden kankaiden yhdistelmä, ettei tuohon tarvinnut mitään tukikankaita väliin.

Korin pohjapuoli. Ainoastaan pohjapalan olen ommellut kiinni käsin, muuten tehty koneella.

lauantai 9. elokuuta 2014

Tuolin uusi elämä

No nyt sitten tämän kesän puuhailuista. Vihdoinkin. Edellisessä postauksessa esittelin ompelemaani farkkupintaa, jonka piti alunperin tulla tähän projektiin, mutta suunnitelma sitten muuttuikin kesken kaiken. Edelleenkään en paljasta, mitä siitä edellisestä farkkupinnasta tulee, mutta sen toisen kylläkin:

Pojallani on käytössään parhaat päivänsä nähnyt työtuoli, joka aikanaan pelastettiin joutumasta kaatopaikalle. Tuoli oli muuten aivan siisti ja ehjä, mutta musta keinonahkapäällinen oli kulunut. Lupasin ommella siihen päällisen, mutta siinä venähti aikaa niin, että tuolin sisuksetkin tulivat näkyviin. Nyt kesällä tartuin sitten toimeen ihan tosissaan ja kun aikansa tekee hommia, niin joskus tulee valmistakin :-) Tuossa on farkkutilkkuja valehtelematta monelta vuosikymmeneltä. Eikä laatikko tyhjentynyt edes puolilleen :-p Ja kuten arvata saattaa, kissa jälleen kuvassa mukana, tällä kertaa Turo :-) (Piti vähän poistaa taustalta rakkaan teini-ikäiseni työpöydän sotkuja, eihän niitä nyt kaikelle maailmalle kehtää näyttää.)

Tuoli takaa. Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen erittäin tyytyäinen. Minkäänlaista ohjetta ei ollut, ainoastaan kuvia vastaavista olin nähnyt. Ehkä sitä on jotain tullut opittua ompelemisen jalosta taidosta tässä elämän myötä :-) Saatan vielä ommella tuohon jonkinlaisen irtopäällisen etupuolelle, jonka saisi sitten helposti pesuun. Mutta kerran hylätty tuoli sai vielä jatkoaikaa :-)